Velhomaailman ihmeisiin perehdyttävä tutkinto (lukuhaaste)

Tulipa tuossa vastaan tällainen lukuhaaste, johon ikiaikaisen Harry Potter-fanin oli totta kai pakko tarttua. Ohjeistuksen olen kopioinut suoraa Kirjava kukko-blogista ja kaikki kunnia menee ehdottomasti siihen suuntaan.

OHJEISTUS

Ideana tässä on siis lukea Tylypahkan oppiaineisiin tavalla tai toisella liittyviä kirjoja. Minimisuoritus haasteeseen on viisi allaolevasta listasta itse valittua oppiainetta ja siis yksi luettu kirja jokaiseen niistä. Tätä varten luettuja kirjoja saa käyttää ihan vapaasti myös toisten haasteiden suorittamiseen, mutta tämän haasteen sisällä saa yhden kirjan lukea vain yhtä oppiainetta varten. Lukuaikaa on toukokuun 2012 alusta vuoden loppuun eikä aikaisemmmin luettuja kirjoja lasketa.

Käytännössä kaikenlaiset kirjat käyvät tähän. Mikään pakko ei siis ole rajoittua pelkkiin fantasiakirjoihin. Jätetään ne varsinaiset Potter-kirjat tämän haasteen ulkopuolelle, oheiskirjat sen sijaan käyvät. Laitoin jokaiseen oppiaineeseen jonkinlaista ohjenuoraa sille, että minkälaisia kirjoja voi lukea.

OPPIAINEET

Ennustaminen
Luettavan kirjan ei tarvitse olla mikään konkreettinen opas ennustamisen maailmaan. Tähän käyvät esimerkiksi kirjat, joissa on tehty joku ennustus tai jollakin henkilöllä on kyky tehdä niitä. Ainakin fantasiakirjoista pitäisi löytyä tähän sopivia kirjoja.

Ilmiintyminen
Tätä varten valittavassa kirjassa pitäisi olla käytössä joku poikkeuksellinen liikkumistapa: teleporttaus tai joku muu, mitä tavalliset ihmiset olemassa olevassa maailmassa eivät käytä.

Jästitieto
Helpoin oppiaineista on tässä: siihen käy melkein mikä tahansa tavallinen romaani, joka ei ole fantasiaa tai scifiä. Suositeltavaa olisi valita sellainen, joka omasta mielestä kuvaa ihmismaailmaa hyvin.

Lentäminen
Lentämistä voi tässä haasteessa ajatella laajemmin kuin mitä Pottereissa ajatellaan. Tähän käy siis kaikki kirjat, joissa lentäminen on jollain tavalla läsnä eikä tarvitse rajoittua pelkkään huispaamiseen.

Loitsut
Taikuuteen liittyvien kirjojen lisäksi tätä oppiainetta varten voi lukea kansanperinteeseen liittyvistä loitsuista.

Muinaiset riimut
Pelkästään riimuista kertovia kirjoja on aika vähän, joten tähän käy myös muut symboleista ja kirjoittamisesta kertovat kirjat.

Muodonmuutokset
Tähän voi valita jonkun kirjan, missä henkilö muuttuu joksikin muuksi tai osaa muuttaa asioita. Muodonmuutokseksi voi laskea myös ajan kuluessa tapahtuvat ihmisen psykologiset muutokset tai vaikka liikuntaoppaat, joiden esittämien harjoitusten avulla saa kroppansa uuteen kuntoon.

Numerologia
Tähän käy helpoimmillaan mikä tahansa kirja, jonka nimessä on joku numero. Matematiikasta kertovat kirjat käy myös tai mitkä tahansa muut, joissa numeroilla on tärkeä osa.

Pimeyden voimilta suojautuminen
Pimeyden voimien tulkinta voi olla aika vapaata. Tähän sopivia voi löytyä uskonnollisesta kirjallisuudesta tai itsepuolustuslajieista kertovista tietokirjoista, mutta oikeastaan melkein mikä tahansa oikea tai kuviteltu uhkakuva voidaan tavallaan laskea pimeyden voimaksi. 

Taikajuomat
Myrkyistä ja kemikaaleista kertovat kirjat kelpaavat, mutta niiden aineiden ei tarvitse olla pääosassa. Käytännössä siis voi valita esimerkiksi teemaan sopivia dekkareita tai jotain ympäristöriskeistä kertovia kirjoja. Alkuperäisestä haasteesta nappasin myös tähän vaihtoehdoksi keittokirjat, mutta niitä esitellessä pitää myös testata jotakin resepteistä ja kertoa arviossaan myös lopputuloksesta.

Taikaolentojen hoito
Tähän käy kirja, jossa on mukana jotakin outoja otuksia, kuten lohikäärmeitä tai jotain muita epätavallisempia. Fantasiakirjoissa pitäisi riittää valinnanvaraa. Myös vampyyrit ja enkelit käy.

Taikuuden historia
Päätin, että tässä historia ei ole se ensisijainen kohde, vaan taikuus. Mikä tahansa kirja, joka liittyy tavalla tai toidella taikuuteen käy, pelkästään tavallista historiaa käsittelevät taas ei. Tämä on vähän päällekkäinen loitsujen kanssa, mutta erilaisten kirjojen löytäminen pitäisi onnistua.

Tähtitiede
Tähän käy kirja, jossa on planeetat ja avaruus teemana. Scifiä ja tietokirjoja löytyy tosi paljon erilaisia.

Yrttitieto
Tämäkin on aika helppo oppiaine. Puutarhakirjojen lisäksi voi ottaa luettavaksi jonkun muun kirjan, jossa käsitellään kasveja tai puutarhanhoitoa, mutta kelpaavia ovat myös ne, joiden nimessä on joku kasvi.

ARVOSANAT
Upea: 11-14 oppiainetta
Odotukset ylittävä: 8-10 oppiainetta
Kelvollinen: 5-7 oppiainetta

Angela's Ashes

Pientä luovaa taukoa lukemisesta tuli pidettyä tässä niin kuin ehkä pystyi tämänkin blogin hiljaisuudesta huomaamaan. Täällä kuitenkin ollaan taas ja toivottavasti entistä ehompina.

Kesän lukuhaasteen parissa jatkoin ja poimin listalta Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkelin. Lähikirjastosta sitä ei suomenkielisenä löytynyt, kun siellä kävin (lainassa ja palautuspäivä vasta viikkojen päässä), mutta englanniksi löytyi ja päätin kokeilla miten tuo mahtaisi taipua. Ja ihan hyvinhän se taipui.

Angela's Ashes perustuu kirjailijan omiin lapsuuden ja nuoruuden muistoihin irlantilaisessa Limerick-nimisessä kaupungissa. Vaikka kurjuus, köyhyys, nälkä ja kuolema ovat jatkuvasti läsnä, kirjasta ei silti jää mitenkään toivotonta vaikutelmaa. Huonoja oloja kyllä kuvataan paikoitellen hyvinkin yksityiskohtaisesti, mutta hahmojen asennoituminen vastoinkäymisiin estää opusta muuttumasta pelkäksi surkeudessa rypemiseksi. Irlantilaisista muodostuu kuva sinnikkäinä ja ylpeinä ihmisinä, jotka eivät jää tulee makaamaan, vaan menevät läpi vaikka harmaasta kivestä, jos tarve sitä vaatii. Eteenpäin on mentävä kaikesta huolimatta.

Ironian sävyttämä kirjoittamistapa tekee kirjasta paikoitellen jopa humoristisen ja Frankin kommellukset ovat muutenkin melkoisen huvittavaa luettavaa. On melkoinen ihme, että kaiken kokemansa jälkeen hän ylipäätään eli vanhaksi ja päätyi tämän kirjan kirjoittamaan.

Englanninkielisessä versiossa käytetään jonkin verran irlantilaista murretta, mikä omalla kohdallani vaikeutti lukemista jonkin verran. Yleensä asia kuitenkin selvisi kun sanoi sanat ääneen, eikä minulta jäänyt tästä mitään kovin oleellista ymmärtämättä. Kun Frank sairastui typhoidiin, täytyi käydä google translaterilta katsomassa, että mikä se sellainen typhoid oikein olikaan ja se paljastui lavantaudiksi. Muuten pysyin kyllä hyvin mukana.

Tykkäsin kirjasta, vaikka se olikin paikoitellen vähän turhan inhorealistinen minun makuuni. Jossain vaiheessa voisinkin sitten käydä käsiksi McCourtin seuraavaan kirjaan 'Tisiin, joka on suomennettu nimellä Amerikan Ihmemaassa.

Sofian maailma

Saatiin taas yksi nimi pyyhittyä pois luettavien klassikkokirjojen listalta, kun Jostein Gaarderin Sofian maailma tuli päätökseensä. Tämä kirja on yksi niistä, jotka ovat tuntuneet vainonneen minua läpi koko elämäni ja vihdoin annoin sitten periksi. En ole ikinä ollut mitenkään järin innostunut filosofiasta, lukiossakin istuin kolmella filosofian kurssilla vain saadakseni tarvittavan määrän kursseja kokoon. En myöskään pidä filosofointia kovinkaan tähdellisenä, koska minun mielestäni ihmisten kuuluisi elää elämäänsä sen sijaan kuin pohtia miksi me oikein olemme olemassa. Näistä syistä en siis ehkäpä ollut ihan sitä ihanteellisinta kohdeyleisöä kirjalle.

Sofian maailma kertoo siis 14-vuotiaasta, joka alkaa saada mystisiä kirjeitä. Kirjeissä hänelle esitetään sellaisia filosofisia kysymyksiä kuin 'kuka sinä olet' ja 'mistä maailma on peräisin.' Myöhemmin kuvioon sotkeutuu myös Alberto-niminen filosofi, Sofian ikäinen Hilde-niminen tyttö ja YK:n palveluksessa Libanonissa oleva majuri. Yhdessä Alberton kanssa Sofia käy läpi erilaisia filosofisia suuntauksia ja saa samalla vastauksia olemassa oloaan käsitteleviin kysymyksiin.

Kirjan perustarina oli minun mielestäni oikein mielenkiintoinen ja joistakin filosofeista ja heidän ajatuksistaan oli kiehtovaa lukea. Sofia oli myöskin itseäni miellyttävä hahmo Piilopaikkoineen ja lukuisine lemmikkieläimineen. Se mistä taas en pitänyt olivat tietyt liian oppikirjamaiset kohdat, joissa jonkin filosofin ajatuksia esitettiin Sofian ja Alberton dialogeissa (tai oikeastaan Alberton monologeissa). Myös loppua kohden kuvaan astuvat Punahilkat, Nalle Puhit ja muut satuhahmot olivat turhan yliampuvia minun mielestäni, eikä niiden ilmaantuminen tarinaan tapahtunut kovinkaan luontevasti.

Kaiken kaikkiaan siis periaatteessa ihan mielenkiintoinen opus, mutta joku filosofiasta kiinnostuneempi saisi tästä taatusti itseäni enemmän irti.

Veljeni, Leijonamieli

Kirjastosta noudetusta kirjapinkasta huolimatta aloitin Keskisuomalaisen listauksen läpikäymisen äidin kirjahyllystä löytyvästä Veljeni, Leijonamielestä. Siihen on pitänyt itseasiassa tarttua useammankin kerran, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi. Nyt sitten vihdoin ryhdistäydyin, koska ajattelin tuon olevan sopivan pehmeä aloitus tälle luku-urakalle.

Tarina on varmasti monille jo entuudestaan tuttu, mutta kerrataan se nyt aluksi vaikka muistin virkistykseksi. Päähenkilöitä ovat veljekset Kaarle ja Joonatan Leijona, jotka kuolevat heti tarinan alkuvaiheessa (Joonatan onnettomuudessa ja Kaarle sairauden jälkeen). Kuoltuaan he päätyvät Nangijala-nimiseen paikkaan, missä kaikki on näennäisesti kaunista, rauhallista ja leppoisaa. Onnea kuitenkin uhkaa Tengil-niminen hirmuhallitsija, joka haluaa saada Nangijalan hallintaansa. Kaarlen ja Joonatanin asuttamassa Kirsikkalaaksossa joukko ihmisiä yrittää parhaansa mukaan kapinoida Tengiliä vastaan ja suistaa tämän vallasta, heidän mukanaan myös Kaarle ja Joonatan. Veljekset joutuvat seikkailuun, jossa heidän rohkeuttaan koetellaan moneen kertaan, mutta kuten aina kaikissa saduissa, lopulta paha saa palkkansa.

En ole ikinä ollut mikään erityisen suuri Lindgren-fani. Suosikkejani häneltä ovat Marikki ja Se pikkuinen Lotta-sarjan kirjat, ne ovat omasta lapsuudestani ne kaikista tutuimmat kirjat. Lindgrenin kirjoitustyylissä on jotakin sellaista, mikä ei uppoa minuun ja hänen teoksensa ovat jotenkin liian selkeästi vain lastenkirjoja, toisin kuin esimerkiksi Tove Janssonin Muumi-kirjat, joista saa paljon irti vanhemmallakin iällä.

Veljeni, Leijonamielestä tulee todella paljon mieleen Lindgrenin toinen kirja, Mio, poikani Mio, jonka luin muutama vuosi sitten. Tarinat ovat hyvin samankaltaisia, vaikkakin Miossa selvittiin ilman päähenkilöiden kuolemia. Kumpikaan näistä kirjoista ei tehnyt minuun mitenkään erityisen suurta vaikutusta muuta kuin hetkittäin. Ihailen sitä, että Lindgren on uskaltautunut käsittelemään vaikeitakin aiheita lapsille tarkoitetuissa kirjoissa ja hän on saanut mahdutettua teoksiinsa myös paljon kauniita ajatuksia. Lisäksi Leijonamielessä Joonatan ja Kaarle ovat väkisikin sympatioita herättäviä päähenkilöistä, joista ei voi olla pitämättä.
Silti tämä kirja jätti minut kylmäksi. Tuntuu, että olisin lukenut saman tarinan useita kertoja ja paremmin kirjoitettuna. Loppuratkaisu oli hivenen hölmö ja tapahtumat etenivät paikoitellen turhan helposti. Luulen, että vika saattaa olla siinäkin, että olen itse hirveän looginen lukija ja pienikin aukko tarinassa saa minut repimään hiuksia päästäni (ellei kirja sitten muuten ole niin hyvä, että epäloogisuudet lakkaavat vaivaamasta). Veljeni, Leijonamielessä Nangijala ei juuri kaikkien epäloogisuuksiensa vuoksi auennut minulle ollenkaan. Ihmiset menevät kuoltuaan sinne, mutta voivat silti kuolla sielläkin? Entä sitten, kun ihmiset päätyivät Nangilimaan? Oliko se jonkinlainen lopullinen päätepiste, vai odottiko sielläkin uudet taistelut ja sodat ja kuolemat? Tavallaan juuri tämä, että ihmiset kuolevat ja päätyvät aina vain seuraavaan paikkaan, vie jotain pois varsinaisen tapahtuman traagisuudesta.

Luettua Veljeni, Leijonamieli kuitenkin tuli ja ihan kelvollinen lukukokemus se oli. Jospa sitten saisin siirryttyä noiden kirjaston kirjojen pariin.